Virastojen maksullisten suoritteiden pitää perustua niistä aiheutuneisiin kustannuksiin. Hinnoittelun perusteet eivät aina ole selkeät ja taustalla olevat laskelmat ovat usein puutteellisia, mikä heikentää hinnoittelun läpinäkyvyyttä.
Ministeriöt päättävät virastojen perimistä maksuista pääosin maksuperustelain mukaisesti. Lain säännökset jättävät kuitenkin tulkinnanvaraa eikä lain noudattaminen ole ollut yhdenmukaista eri hallinnonaloilla.
”Virastojen maksullisen toiminnan ylihinnoittelu voi johtaa perusteettoman korkeisiin
maksuihin ja alihinnoittelu taas siihen, että kustannuksia katetaan muuhun toimintaan
tarkoitetuilla määrärahoilla”, johtava tilintarkastaja Riitta-Liisa Heikkilä sanoo.
VTV tarkasti, onko ministeriöiden päätöksenteko maksuperustelain mukaista ja perustuvatko
suoritteiden määrittelyt ja maksujen suuruudet lakiin ja ministeriöiden päätöksiin.
Julkisoikeudellisten suoritteiden eli viranomaisten lakiin perustuvien ja yksinoikeudella
tuottamien suoritteiden hinnoittelun oikeellisuutta ei pystytty tarkastuksessa kaikilta osin
varmentamaan, koska laskelmat eivät olleet riittävän tarkkoja ja ajantasaisia. Lisäksi
dokumentointi oli puutteellista.
Yksi kolmasosa kirjanpitoyksiköistä tekee suoritekohtaista laskentaa, kun taas muilla laskenta
on karkeammalla tasolla. Tarkempaan laskentaan siirtyminen lisäisi avoimuutta ja
läpinäkyvyyttä.
Maksullinen toiminta on valtionhallinnossa volyymiltaan merkittävää. Vuonna 2025 maksullisen toiminnan tuotot olivat 1 110 miljoonaa euroa, josta maksuperustelain mukaisten suoritteiden osuus oli 729 miljoonaa euroa.
Maksuperustelaki on vuodelta 1992. Sen voimassaoloaikana hallinnossa on tapahtunut
merkittäviä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. VTV katsookin, että maksuperustelain
muutostarpeita tulisi arvioida.
